Miten aika ja tavoitteiden koko vaikuttavat muutokseen syntymiseen?
Kesäkauden alettua, siis koulujen loputtua, olen miettinyt tätä, sillä siirsin toimistoni mökille. Kauan, hyvin kauan, sitten, arvelisin, että ainakin 15 vuotta sitten ajattelin, että kun olen viisikymppinen, asun puolet vuodesta mökillä. Vielä vähän reipas vuosi sitten meillä ei ollut edes omaa mökkiä vaikka toki olimme jo mökkeilleet useamman kesän. Ja toisaalta viime kesänä ylittyi tuo maaginen ikäraja. Vaikka tavoite tuntui monesti täysin saavuttamattomalta, olen kulkenut hitaasti sitä kohti. Lapset ovat vielä koululaisia, joten ihan puolta vuodesta ei mökillä voi asua, mutta myös talvella. Olen siis toteuttanut pitkäaikaisen haaveeni!
Usein sanotaan, että yleensä yliarvioimme sen, mitä tai millaisen muutoksen voimme saavuttaa lyhyessä ajassa ja aliarvoimme sen, millainen muutos on mahdollista pitkällä ajalla. Kaikenlainen tekeminen tavoitteeseen liittyen vie eteenpäin, vaikkei aina suoraviivaisesti.
Toki, mitä tavoitteellisemmin työskentelet, sitä todennäköisempää on edistyminen, mutta myös haaveilu, siis oikeastaan mielikuvaharjoittelu, vie sinua kohti tavoitetta, muutosta. Ja tavoite tarvitaan, muuten etenemistä ei oikein voi kutsua etenemiseksi vaan ajelehtimiseksi. Tavoitteen pilkkominen madaltaa kiivettäviä askeleita, jolloin ei olekaan enää kynnystä aloittaa.
Myös kirjoittamisen, kyllä juuri tämän mitä teen, kanssa minulla on vähän samankaltainen historia. Halusin kirjoittaa, mutta en oikein tiennyt mitä ja minne. Vuoden, parin aikana olen tätä pienissä paloissa edistänyt. Ensin käymällä kirjoittamiseen liittyvää verkkokurssia, miettimällä paikkaa jonne kirjoittaisin ja mitä kirjoittaisin. Tekemällä siis osin naurettavan pieniä askelia asian auttamiseksi.
Kaikki on tapahtunut varsin verkkaisesti, mutta tämän asian kanssa olen voinut edetä aika orgaanisesti kun mitään ultimaattisia rajoja tai aikatauluja ei ole ollut. En ole halunnut niitä asettaa, joissain asioissa voi antaa itselleen enemmän siimaa. Toisissa on sitten syytä olla napakampi. Haluan sanoa, että on ihan ok tässä kiireisessä maailmassa haaveilla ja ottaa myös todella pitkän aikavälin tavoitteita, vaikka silloin ne ovatkin ehkä vähän abstraktimpia.
Tavoitteitakin voi ja pitää priorisoida, sillä kaikki eivät vain ole yhtä tärkeitä. Oikeasti tärkeät, ne jotka vuodesta toiseen pysyvät mielessäsi ja haaveissasi, pitää ottaa vakavasti. Ne tavoitteet, jotka vaikuttavat suoraan omaan hyvinvointiisi, jaksamiseesi ja sitä myötä onnellisuuteesi, ovat listan kärjessä. Älä jätä niitä elämän odotushuoneeseen! Konkretisoi, pilko ja pieni, ota tarpeeksi aikaa ja ennen kaikkea ryhdy ajatuksista tekoihin.